Johtoloisto on Rotterdamin suomalaisen merimieskirkon oma lehti. Se ilmestyy kuudesti vuodessa. Painosmäärä on 1500 kpl.

Pääkirjoitus 1/2007

Päätoimittaja: Timo Frilander
Toimittajat: Terttu van der Berg, Outi Timperi ja Kirsi Vallenius
Taittaja: Kristiina Salojärvi

Johtoloisto kertoo merimieskirkon toiminnasta ja suomalaistapahtumista Alankomaissa. Johtoloisto tarkkailee ajan ilmiöitä, seuraa kulttuuria ja jakaa iloa sekä informaatiota.
Johtoloisto on verraton ja edullinen ilmoituskanava niin yksityisille kuin yrityksillekin.

Lehti jaetaan maksutta kokonaan tai osittain suomalaisiin talouksiin Alankomaissa. Lehden saat kotiisi, kun ilmoitat osoitetietosi merimieskirkolle.
Lehden voi myös tilata Suomeen.

Lehteä toimitetaan vapaaehtoisvoimin ja talkoohengellä, siksi etsimme toimituskuntaamme jatkuvasti lehden teosta kiinnostuneita ihmisiä. Avustajia ja jutunkirjoittajia ei lehdellämme koskaan ole liikaa, joten kysy lisää merimieskirkolta ja tule mukaan!

Materiaali voidaan toimittaa kaikissa yleisimmissä sähköisissä tekstimuodoissa, mieluimmin RichText -muodossa (.rtf-formaatti), tai konekirjoitusliuskalla merimieskirkolle. Kuvat ja logot pyydämme toimittajaan joko kuvina / valokuvina (palautetaan) tai jpg-muodossa (jpg-tiedosto). Toimitus varaa oikeuden tehdä muutoksia teksteihin.

Pääkirjoitus 18.1.2007/Timo Frilander
Tieteellistä politiikkaa

Älykkyystutkimus on tunnetusti hieman epäilyttävää puuhaa. Silti sitä jatkuvasti harjoitetaan. Vuoden 2006 suomalaisiin harminaiheisiin kuului eurooppalainen älykkyysvertailu, jossa menestyimme keskinkertaisesti. Asian raivostuttavuutta lisäsi kotimainen uutisointi, jossa suomalaiskansalliseen tyyliin keskitason menestys tulkittiin heikoksi suoriutumiseksi.

Kansallisuus- ja rotuperusteisen älykkyystutkimuksen kuten muunkin puolikriminaalin puuhastelun yhteydessä on syytä kysyä tekijää sekä motiivia. Tässä tapauksessa tekijät yleensä ovat arvattavissa, siksi harvalukuinen joukko näitä tutkimuksia tehtailee. Kiinnostavampaa on kysyä miksi. Minkä vuoksi vertailevia älykkyystutkimuksia tehdään, vaikka niiden vastaanotto asiantuntijatasolla yleensä on viileä?

Tieteen tekeminen on usein paitsi tilannesidonnaista, myös yhteiskunnalliseen tilaukseen pohjautuvaa. Suomen EU –jäsenyydestä lokakuussa 1994 järjestettyä kansanäänestystä edelsi mielenkiintoinen kamppailu, jossa sekä unionijäsenyyden kannattajat että vastustajat ratsastivat ahkerasti suomalaisella identiteetillä. Vaikka valtio ilmeisen tasapuolisesti osallistui molempien kampanjoiden tiedotuskustannuksiin, jaa –rintamalla oli jämäkämmät taustavoimat. Maan poliittinen, taloudellinen ja hengellinenkin eliitti linnoittautui tiukasti unionijäsenyyden taakse. Käytännössä tällainen leiri ei voinut mennä kansanäänestyksessä häviämään. Eikä mennytkään. Kas kun meidät suomalaiset tieteellisestikin ennen EU –jäsenyyden toteutumista kelpuutettiin oikeiden eurooppalaisten, siis germaanien seuraan. Temppu tehtiin geenitutkimuksella, joka totesi perimämme rehellisesti läntiseksi. Sattumaako? Ei varmasti.

Vuoden 2006 suomalaisia masentanut eurooppalainen älykkyystutkimus nosti germaanit kehityksen kärkeen: saksalaiset ja hollantilaiset ovat kuulemma maanosan fiksuinta väkeä. Ilman kateuden häivää voisi kuitenkin ajatella, että tutkimustuloksilla on enemmän tekemistä politiikan kuin tieteen kanssa. Meille muille ”eurooppalaisille”, ugreille, slaaveille ja mitä kaikkia niitä onkaan, kerrotaan, keiden tarkkaan ottaen pitäisi ohjata ”yhteistä” eurooppalaista venettä.

Ajassa liikkuu juuri nyt runsaasti hiljaisia signaaleja, joihin myös vuoden 2006 vertaileva älykkyystutkimus kuuluu. Identiteettiin liittyvät kysymykset ovat nyt tapetilla. Eikä ihme, siksi paljon Euroopassa on meneillään päällekkäisiä ja osin ristiinkäyviäkin prosesseja. Joissakin EU:n tuoreissa jäsenvaltioissa vasta rakennetaan kansallista identiteettiä, kun toiset jo käyttävät yhteisvaluuttaa ja madaltavat ulkorajojaan. Edes kouluja käynyt kansalainen ei mitenkään kykene seuraamaan tapahtumisen virtaa, niin monimutkaisena ympäröivä todellisuus näyttäytyy. Kaaokseen halutaan jotakin tolkkua, ja juuri tässä tutkimuksen kaapuun verhottu politiikka astuu kuvaan. Älykkyysvertailut ja geenitutkimukset näyttävät meille ”oikean” paikkamme hankalasti hahmotettavassa maailmassa.

Identiteettipoliittisin tai muin epämääräisin perustein tehtyyn tutkimukseen kannattaa suhtautua varauksella –myös silloin, kun se ehkä mairittelee meitä suomalaisia. Mutta omaa identiteettiä kannattaa kyllä pohtia ja vaalia, eritoten ulkomailla. On turha kuvitella, että ihminen voisi elää jonkinlaisen epämääräisen yleiseurooppalaisen identiteetin varassa: ainakaan toistaiseksi sellaista ei ole olemassakaan. Yhä vielä kansalliselta perustalta ponnistavalle identiteetille löytyy niukasti vaihtoehtoja.

Merimieskirkko vaalii suomalaisuutta ulkomailla. Tämän työn merkitys, juurten vaalinta ja lasten kohdalla kasvattaminenkin, on todennäköisesti suurempi kuin arjessa jaksamme muistaa. Sillä että tietää kuka on ja mistä tulee on yllättävän paljon merkitystä ihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta. Joku voi tietysti kysyä, miksi juurien ja identiteetin vaalinta kiinnostaa juuri merimieskirkkoa. Vastauksia löytyy suuremmin pohtimatta kaksikin. Ensinnä kirkko on ihmistä varten. Toiseksi juuri kirkko saattaisi kyetä lähestymään identiteettikysymyksiä sortumatta ikävään nationalismiin tai oman kansallisuuden ylikorostuksiin. Ainahan historian saatossa asianlaita ei ole näin ollut. Mutta historiasta voi oppia.

Hyvät ystävät. Tervetuloa kirkolle, suomalaisia juuria hoitamaan ja kasvattamaan. Tapahtumakalenteriin mahtuu monenlaista myös alkaneena toimintavuonna. Maksamalla jäsenmaksusi olet merkittävästi tukemassa merimieskirkon monipuolista työtä ulkosuomalaisen eteen.